Search

Toimijuuden ABC

Updated: Oct 24, 2018



Suunnittelupalaverissa työkaverit keksivät lennosta ratkaisuja polttaviin ongelmiin. Kaikki ovat innoissaan ja ottavat osakseen tehtäviä to-do-listalle asian edistämiseksi. Kuluu viikko ja huomataan että asia ei ole edistynyt juuri lainkaan. Miksi? Kyse on toimijuudesta, tai tarkalleen ottaen sen vajeesta.


Mitä on toimijuus?


Toimijuus on abstrakti periaate, jonka mukaan autonomiset ihmiset, toimijat, pystyvät toimimaan oma-aloitteisesti ja itsenäisesti.


Yksinkertaisesti toimijuus on sitä, että toiminta liikkuu eteenpäin jonkun toimesta. Ilman toimijuutta asiat seisovat paikallaan. Toimijuus on edellytys työnteolle ja on siten olennainen osa kaikkea työtä, mutta toimijuuden merkitys korostuu erityisesti itseohjautuvassa työympäristössä.


Itseohjautuvassa organisaatiossa, jossa toimintaa ohjataan löyhemmin kuin perinteisessä firmassa, on myös vähemmän toimijuutta vahvistavia rakenteita jotka pakottavat toimimaan, kuten esimerkiksi selän takana kyttäävä ja niskassa hengittävä esimies sekuntikellon kanssa. Tällöin joudutaan luottamaan yhä enemmän ihmisten henkilökohtaiseen toimijuuteen aikaansaavuden kannalta.


Kun perinteisessä organisaatiossa aletaan vahvistamaan itseohjautuvuutta, on yleinen toive se, että toimijuus lisääntyisi organisaation jokaisella tasolla – ja yleinen ongelma se, että toimijuus ei lisäänny. Lisääntynyt vapaus tarkoittaa sitä, että myös liikkumatila laajentuu. Loogisesti ajateltuna suurempi liikkumatila tuottaisi enemmän liikkuvuutta. Usein syntyy kuitenkin diskrepanssi teoreettisesti saatavilla olevan autonomisen käyttäytymisen ja toteutuneen autonomisen käyttäytymisen välille. Toisin sanoen ihmisillä on laaja teoreettinen liikkumatila, joka muodostuu yhdessä sovittujen ”hiekkalaatikon rajoista”, mutta siitä käytetään hyväkseen vain osa.


Hiekkalaatikkoon jää paljon tyhjää tilaa ja siihen syntyy siis toimijuuden vaje, jolloin itseohjautuvuuden täysi potentiaali jää käyttämättä, varsinkin innovaationäkökulmasta. Tyhjällä alueella on nimittäin kaikki se, mitä itseohjautuvuudella yleensä haetaan: uusiutumiskyvykkyyttä uusien kokeilujen, käytänteiden ja tuottavan harhailun avulla. Ja tähän haahuiluun tulisi jokaisen yhteisön jäsenen osallistua.


Alla oleva kuva kuvastaa ongelmaa. Todellisuudessa liikkumatilaa on paljon, mutta sitä käytetään pääosin vain ns. perustekemiseen, eli normaalin arjen pyörittämiseen. Vain silloin tällöin käytetään hyväksi vapautta kulkemalla perustekemisen ulkopuolelle, esimerkiksi kehittämällä omaa työtä, kokeilemalla uusia ideoita käytännössä tai tarttumalla niihin tekemättömiin töihin, jotka ovat kaikkien mutta ei kenenkään vastuulla.



Syitä toimijuuden vajeelle ovat muun muassa:

  • Tulkinnanvaraiset päätöksenteon periaatteet

  • Epäselvät tavoitteet

  • Hierarkiajäänne, eli hierarkia vailla todellista funktiota

  • Ei tarpeeksi tukea tai kannustusta esimieheltä tai vertaisilta

  • Puutteelliset itsensä johtamisen taidot

  • Vahvat perinteet (vanhoista tavoista poisoppiminen)


Näitä tekijöitä voidaan kuitenkin vahvistaa mm. valmentavalla esimiesotteella, erinäisillä toiminnallisilla rakenteilla, itsensä johtamisen taitojen kehittämisellä ja kokeilemalla kehittämisen käytännöillä.


Yksi syy toimijuuden vajeelle on myös kiire, joka yleensä lisääntyy kun itseohjautuvuutta lähdetään vahvistamaan.


"Omien töiden lisäksi mun pitäisi nyt myös tehdä esimiehen duunit!?"


Aikaa ei yksinkertaisesti jää perustyön ulkopuolella olevalle toiminnalle. Vaikka periaatteessa liikkumatilaa on paljon, on sitä käytännössä mahdotonta hyödyntää aikarajoitteiden takia.


Kun itseohjautuvuutta aletaan viemään osaksi arkea, tulee asiakkaan kannalta kriittisten asioiden hoitaminen (vieläkin) olla ensimmäinen prioriteetti. Jos oman työn suorittamisen ja organisoinnin lisäksi ei jää aikaa muuhun*, niin silloin aikaa ei jää muuhun.


Tämä on todellinen haaste muutosprosessissa. Jos itseohjautuvuudella todella haetaan uusiutumiskyvykkyyttä, eikä vain kosmeettista kasvojenkohotusta, on johdolla myös oltava kanttia vapauttaa työaikaa (tai höllentää perustyönkuvaa) toimijuustyhjiön täyttämiseen.


*Tietotyössä ei ole yksiselitteistä mitä on tehtävä, jotta työllä on paras mahdollinen vaikuttavuus ja merkitys luvuille, asiakkaalle ja yhteisölle. Silti tietotyötä johdetaan monesti kuin tehdasta, ja tietotyöläisen päivät täyttyvät ainakin joissain määrin tuottavuuden kannalta epäoleellisilla tehtävillä. Kun itseohjautuvuutta lähdetään vahvistamaan, onkin aihetta tarkastella mitä omaan työnkuvaan oikeastaan kuuluu ja miettiä sen vaikuttavuutta. Usein suorittamisen ja organisoinnin lisäksi jää sittenkin aikaa kehittämiselle.